Tajusinpa, että päädyin äskettäisessä
blogitekstissäni melko kiintoisan perusdilemman äärelle.
Lyhykäisyydesti, olen huomannut viimeisen vuoden aikana että Suomen Yrittäjät, tai ainakin heidän Pirkanmaan osastonsa, toimii hyvin vahvasti polittisena pelurina. Viimeisin blogitekstini on tilitystä sille, että he haluavat jatkaa tätä vielä kuntavaalien jälkeenkin, vaikka luulin että silloin esitetty sikailu olisi ollut tarpeeksi. Vaikka edustamania yrityksiä on ollut heillä jäsenenä jo kymmenisen vuotta, olen havainnut ongelman vasta viimeisen parin vuoden aikana kun politiikka rupesi kiinnostamaan. Täten päädyin arvelemaan, että heillä lienee kolmen kastin järjestelmä.
1. Ylimmällä tasolla ovat Kokoomuksen jäsenet ja tukena pari ei-jäsentä, jotka tukevat heitä hautaan asti ja joita voi käyttää "osoittamaan puolueettomuuden". Kokoomuslaisille jäsenille tarjotaan ilmaista pr:ää kaikin keinoin, heitä kehutaan, heistä kirjoitetaan julkaisuissa eniten ja heille tarjotaan apuja, muunmuassa vaalimainostusta yrittäjien varoilla.
2. Keskitasolla, keskiarvoisina jäseninä ovat suht sitoutumattomat tavalliset yrittäjät, jotka eivät ilmaise poliittista taustaa, tai ainakaan väärää sellaista.
3. Pohjasakkaa ovat ihmiset, jotka ovat olleet missään tekemisissä muiden puolueiden kanssa. Heiltä evätään pääsy moniin yhdistyksen vapaisiin tilaisuuksiin ja heitä mustamaalataan yhdistyksen toimesta.
Perustasolla pidän toimintaa surkeana. Ei Kokoomus tarvitse tällaista likaista peliä avukseen. Kuitenkin taustalla tässä on kaksinaismoralistinen kysymys.
Oma mielipiteeni on, että sananvapaus oikeuttaa perustamaan yhdistyksiä, jotka perustuvat syrjintään. Ei ole elämästäni pois mitään, jos jossain toimii ääriuskonnollinen yhdistys, jonka jäsenet ovat sitä mieltä että kaikki paitsi heidän uskontonsa noudattajat ovat turhia. En vastusta sitä, että on vain naisten tai vain miesten seuroja. Esimerkkejä mahtuisi toki tusinoittain lisää.
Toisaalta taas, jos yhdistys nauttii julkisesta rahoituksesta tai on yhteiskunnallisesti määräävässä asemassa, sen pitäisi noudattaa tiukempia periaatteita.
Voiko tällaista rajaa vetää? Jos voi, missä kohtaa se kulkee? Onko Suomen Yrittäjät sellaisessa asemassa oleva laitos, että sen tulisi siistiä pelikenttäänsä? Vai onko ainoa totuus "jos ei kelpaa, perusta oma yrittäjäyhdistys"?
Näitä mietin ja ajatusten pallottelun toivossa kuulisin mieluusti muitakin ajatuksia.
