Eikös nyt jos koskaan olisi paras keskittää voimavaroja mediakritiikin opetukseen? Valitellaan, että koululaisilla se ei ole kovin hyvä, mutta eipä se hääppöseltä näytä talousammattilaisillakaan.
Mutta kun sitten ne lapset alkavat suhtautua kriittisesti opettajaan, eihän sellainen käy. Opettaja on aina oikeassa - miten silloin lehti tai televisio voisi erehtyä?
Mediakritiikki on suomalaisessa systeemissä sälytetty osaksi äidinkieltä. Todellisuudessa sitä pitäisi ripotella kaikkiin aineisiin ja esimerkkejä valheista tuoda selkeämmin esille. Esimerkiksi historia olisi täynnä erinomaisia esimerkkejä propagandasta.
Huvittavaa on myös, että äidinkielenopettajien mielestä mediakritiikki tuntuu tarkoittavan Wikipedia-kritiikkiä - painettujen teosten epäluotettavuuden he tunnustavat yleensä vasta hetken väittelyn jälkeen. Tuntuukin, että opetussuunnitelma ei ole tehnyt käsitettä selväksi: ei ole kyse internet-kritiikistä vaan kaikkia medioita koskevasta, kriittisestä suhtautumisesta "totuuteen".
Tietysti, kun miettii rivikansalaisen edellytyksiä ja halua tarkistaa uutisten todenmukaisuus, alkaa epäillä onko toivoa ollenkaan...