Masinointi

[Oami]

Otsikon sana on ajan termejä, joka tulee toisinaan vastaan erilaisissa yhteyksissä. Yhteistä näille yhteyksille on, että internetissä pyörivä kansalaiskeskustelu tuottaa johonkin poliittiseen kysymykseen vastauksen, joka on selvässä ristiriidassa poliittisten päättäjien ja ns. valtamedian kanssa. Tällöin ko. kansalaiskeskustelu pyritään marginalisoimaan väittämällä, että kyse on vain pienen piirin harjoittamasta ja ymmärtämättömiin joukkoihin vedonneesta masinoinnista.

Tunnetuin esimerkki lienee taannoinen keskustelu sensuurilainsäädännön ympärillä.

Miten paljon masinointiväittämissä on perää? Jos niissä on perää, niin mitä asialle edes voi tehdä? Sananvapauteenhan kuuluu myös vapaus masinoida, ja se vapaus kuuluu yhtäläisesti keskustelun molemmille osapuolille.

[Kullervo Kalervonpoika]

Tämä nimittely masinoinnista osoittaa sen, että vallanpitäjät joko pelkäävät valtansa puolesta tai haluavat nitistää kaikki soraäänet jo versovaiheessa. Tosin se osoittaa myös sen, että nykyinen nomenklatura ei oikein ymmärrä internetin merkitystä ja sen aikaansaamia muutoksia koko maailmassa.

Yhteiskuntamme on päivänvalossa tarkastellen osoittautunut - vastoin kaikkia kaunopuheita ja epäilysten hiljalleen todeksi osoittautuessa - varsin oligarkkiseksi valtioksi.

Se mikä näyttää ulos päin kauniilta kansanvallalta ja monipuoluejärjestelmältä, onkin erinäisten keskenään kissanhäntää vetävien ja saaliin lopuksi keskenään jakavien saalistajien - sanoisinko vennamolaisesti - rosvojoukko. Tämä sama piirre näkyy olevan määräävänä kaikessa muussakin suomalaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.


Tuskin kukaan sanoo naama vakavana osallistuvansa yhdistystyöhön pelkästään ja ensisijaisesti yhteisen hyvän ja edun vuoksi. Minä myönnän osallistuvani metsästysseurani touhuihin vain ja ainoastaan siitä syystä, että hirvenmetsästys on käytännössä mahdotonta yksin Suomessa. Minä hyödyn seurasta ja seurani  muista jäsenistä - näiden hyötyessä minusta. Tämä on vielä moraalisesti oikein.

Aivan toinen tilanne on sitten se, kun käytetään näitä yhteisöjä ja yhdistyksiä ponnahduslautana valtaan tai pelkästään oman edun tavoitteluun. Se ei ole minun  mielestäni mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, vaikka onkin maan tapa. Tässä näkyy suomalaisen yhteiskunnan läpi kulkeva piilokorruptio.


Vallassa on muuten (juuri nyt) aivan selvä internetistien läpimentävä aukko. Aika sitten näyttää muuttuuko mikään vai onko uihminen edelleen - sukupolvesta toiseen - Niccolo Macchiavellin erinomaisesti kuvaama omaa etuaan ajava häikäilemätön eläin. Sellainen, jolle sosiaalisuus on vain keino toteuttaa omia päämääriään.

Edit: kirjoitusvirhe

[kyuu]

Itse väitän osallistuvani yhdistystoimintaan, koska pidän siitä että koen oloni hyödylliseksi. On luonnollista, että tätä oloa irtoaa myös järjestellessä poliittisia tempauksia, kuten mielenosoituksia. Toisaalta, moraalinen kysymys on vaikea - järjestääkö mielummin epäpoliittinen avoin kulttuuritapahtuma vai samoin resurssein äänekäs poliittinen kannanotto? Tuohon en osaa vastata.