Ilman (tai Illman...
) varsinaista salaliittoteoriaa, eräs yhteinen piirre on pistänyt silmään viimeaikaisissa hyökkäyksissä PerSuja ja sananvapautta vastaan.
ViNa:n hyökkäyksessä
Jussi Halla-ahon kirjoitus oli keppihevonen, jolla hyökättiin PerSuja ja
Timo Soinia vastaan. Samaa taktiikkaa on jatkanut myös
James O´Connor. Kun kommentoin O´Connorin HS:ssa julkaistua - varsin aggressiivista - hyökkäystä sananvapautta vastaan blogissani, niin O´Connor hyökkäsi viikonloppuna saman lehden nettikeskustelussa uudestaan
Teemu Lahtisen kimppuun - käyttäen kommenttejani keppihevosena.
Ilmoitusasiana voin kertoa, että olemme Lahtisen kanssa varsin monista asioista eri mieltä ja olemme käyneet muutaman varsin kiivaankin väittelyn eri foorumeilla. Lahtinen ei ole vastuussa teksteistäni.
Toisaalta kun joku tai jokin vaatii anonymiteetin tai vaalisalaisuuden murtamista, esittää sananvapautta kaventamaan pyrkiviä ehdotuksia tai väittää kansan äänestäneen väärin, demokratian suojelukoneistojen on syytä herkistyä ja tutkia minkälainen totalitaristi löytyy noiden vaatimusten takaa?
Anonymiteetti takaa sananvapauden myös niille, jotka eivät virkansa, työnsä tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi pysty julkisuudessa kertomaan omaa mielipidettään, koska se poikkeaa kyseisen ihmisen ns. viran puolesta pakotettuna esittämästä mielipiteestä.
Anonymiteetin eräitä puolia on myös se, ettei tarvitse menettää julkisesti kasvojaan - esimerkiksi tilanteessa, jossa kirjoittaa samanlaista kiihkoilevaa puutaheinää, kuin mitä O´Connor kirjoitteli taannoisessa lukijan leperryksessään Hyysärin yleisönosastolla.
Anonymiteettikirjoittelu on myös loistava keino etsiä ihmisiä, jotka eivät ole oikein sisäistäneet kansanvallan syvintä olemusta. Ihmisiä, jotka haluavat pakottaa kanssakansalaisensa ajattelemaan samoin kuin he itse.
